Unelmien hinta
Tervetuloa syyskauden blogipostausten maailmaan! kesän lomailut ja fiilikset saattoivat syvään läsnäoloon ja mitä pidemmälle kesä eteni, sitä eheyttävämpää ja tuottoisampaa oli sisäinen olotilani.
Uudistumisen partaalla hieman hapuillenkin seilaava matruusismies istuu parhaillaan bussissa, miettien seuraavia siirtojaan. Maisema on syksyisen sävyttämä kuten mielikin, värikäs ja toiveikas - Vielä ehtii!
Suunnitelmissa on loihtia uudessa kotistudiossa eeppinen 10-13 kpl albumi, johon kietoutuisi samalla syvyys ja pinta, eepoksellinen matka ihmissydämeen ja takaisin maailmaan. Itsen kasvu ja vahva fiilis joka kumpuaa tahdonvoimasta laittaa kerrankin kaikki peliin.
Kotistudion saamiseen on joutunut tekemään uhrauksia aikalailla, vaikka kaikki onkin käynyt kuin itsestään. Musiikillinen virta on ollut niin vahvaa, että tuskin kukaan olisi voinut kieltäytyä etenemästä näin, -joskin silti kukaan ei voi tietää mitä kaikkea tässä joutuu kokemaan.
Asuminen studionkokoisessa mökissä, jossa onneksi on keittiö ja pienelle pojallenikin riittävästi tilaa, on mitä mainioin paikka edistää hommia tässä kohtaa. Silti ärsytys ja jokapäiväinen haaste on todellinen, kuinka saada kaikki toimimaan? arki ja todellisuus jossa elän, yhdessä suurien visioiden ja unelmien kanssa poikkeaa ympärilläni olevasta niin paljon että välissä melkein huippaa. Keskittyminen ja ajankäyttö 100 % fiksusti tässä kohtaa on ainoa tapa selättää tuleva kaamos ja vahvistua nykyhetkessä. Viime päivien pitkät juoksulenkit ja eritoten kirkossa musisointi saivat minut jälleen näkemään jälleen tilanteet uudessa valossa.
Täytyy tehdä hommia ei vain itselleen, vaan myös suurempaa ajatusta ja kaikkien lähellä olevien hyväksi, -toisin sanoen, Jumalalle.
Eläminen tehden töitä sekä itselle, että Jumalalle ja kaikkea samaan aikaan on se key. Se on se löydös, jolla olen onnistunut ajoittain pysymään purressa kaikkein parhaiten. Hyvinvointi ja mielenrauha on tavoitteena suurin, sen jälkeen vasta kaikki muu. Siksi unelmani hinta on maksettava muutamallakin mielen rakenteen romahtamisella ja uudistumisella, sekä maineen ja kunnian hetkellisellä ”menettämisellä” ja oman identiteetin kadottamisella / unohtamisella. Mikä vääjäämättä vie lähemmä totuutta jälleen.
Kaikki tämä tuntuu jo nyt kovin vahvistavalta. Mitä ikinä arjessa sitten on tapahtuva, olen ollut viime aikoina vain aina yhtä rennosti ja luottavaisesti, hoituu! Ja kaikki on myös hoitunut. Jälleen on paljon hoidettavaa, mutta mikään ei stressaa kun on tavoite, visio, ja ennen kaikkea missio niin kirkkaasti mielessä, että sen myötä koko elämä on yhtä kirkasta. Tämä on se moottori, joka pitää miehen tiellä / paatin etenevissä määrin matkalla! Hyvä tästä tulee.